PAKKO KOKEA: Säynätsalon kunnantalo

En ole arkkitehtuurin harrastaja enkä edes Aalto -fani, mutta Alvar Aallon töiden ohitse ei voi kulkea tunteettomana. Hän tavoitti taiteessaan inhimillisyyden alkuaikojen tunnelmia, jotain ihmislajin luontosuhteesta. Vuonna 1952 käyttöön vihitty Säynätsalon kunnantalo on jo pitkään kuulunut listalle ’tulevaisuuden tutustumiskohteet’. Joskus sen tulevaisuudenkin pitää koittaa ja kunnantalon kohdalla se tarkoitti kesää 2016. Lisähoukuttimena toimi taloon sijoittunut kesäkahvila, joka toimii arvomiljöössä syyskuun kolmanteen päivään saakka. Rakennus on jo kaukaa arvattavissa Aaallon suunnittelemaksi taideteokseksi. Ikkunoiden, portaiden ja punatiiliseinien yhdistelmä miellyttää silmää alusta saakka. Rappusten kapuamisen jälkeen eteen avautuu vehreä sisäpiha suihkulähteineen. Sisätilat ovat taattua Aaltoa pienine yksityiskohtineen ja näyttävine ikkunoineen. Huonekalutkin on Alvarin … Jatka artikkeliin PAKKO KOKEA: Säynätsalon kunnantalo

IHANAT SOPRAANOT TENORIMAUSTEIN

Voiko konsertti olla täydellinen, ilman pienintäkään virhettä tai parantamisen varaa? Jos kysytään artistilta, luultavasti aina jotain petrattavaa löytyy. Jos kysytään fanilta, vastaus on sitä varmempi kyllä, mitä kovemmin hän idoliaan ihailee. Lukijani tietävät, että ihailen Maria Lundia estottomasti. Myös Johanna Försti on Apinametsärankingin kärkipään Naisia. Kun heidät pistää samalle lavalle, niin eihän tulos voi olla muuta kuin täydellinen. Tämä tuli todistetuksi joulun alla, kun kävin Lilja Production -tuotannon konsertissa Tuliset Tenorit ja Suloiset Sopraanot. Marian ja Johannan seurana loistivat Pentti Hietanen sekä Tero Harjunniemi. Jälkimäinen nimi oli minulle aivan uusi, mikä todistanee vain surkeaa musiikkimaailman tuntemustani. Tai ehkä tuntemukseni on … Jatka artikkeliin IHANAT SOPRAANOT TENORIMAUSTEIN

ELÄMYKSIÄ: Ween Maan Wiljaa

Syksyn yksi viehätys on kasvukauden sadonkorjuussa ja siitä nauttimisessa. Ennen vanhaan olimme enemmän riippuvaisia luonnonolojen suosiollisuudesta, mutta edelleen meitä apinoita tuntuu kiinnostavan tuore ja terveellinen ravinto. Suomalainen luonto tarjoaa todellista superruokaa, ei tarvitse ulkomaisia goji-marjoja kiskurihinnon ostella. Meillä sieniä ja luonnonmarjoja voi jokainen poimia ilmaiseksi. Siinä olisi mahdollisuus työttömillekin tehdä laillista sivubisnestä – vaikuttaa vain siltä, että nuorisoa on vaikea saada metsään. Poikkeuksia onneksi löytyy, kuten saarijärveläinen Oscar Taipale. Myös markkinat tuntuvat olevan kansan suosiossa. Suomessa järjestetään tänä vuonna pelkästään erilaisia kalamarkkinoita yli 40. Yksi niistä on Ween Maan Wiljaa, jossa myyjiäkin oli parisataa. Viime viikonlopun tapahtumaa helli kaunis sää, … Jatka artikkeliin ELÄMYKSIÄ: Ween Maan Wiljaa

LUHANKA ON IN

Pienen kylän tapahtumattomuudessa ihmiset alkavat loistaa omaa eritystä valoaan… Jokaisen ikkunan takana jonkun ihmisen elämä… Kodissani on neljä seinää: kevät, kesä, syksy, talvi… Niin paljon tapahtuu juuri silloin, kun ei tapahdu mitään… -Kiti Luostarinen Suomessa ei taida olla enää kuin yksi missitason poliitikko. Urostoimittaja Janne Junttila ymmärrettävästi valitteli silmäkontaktin puutetta Päivän meppi -ohjelmaa puhelimitse tehdessään. Eija-Riitta Korhola paljasteli haastattelussa harvinaislaatuisesti; hän jopa vaikutti rehelliseltä todetessaan: Joudun myöntämään, että olen itsekin jo mennyt sekaisin tämän talouskriisin kanssa. Jos minulla olikin jokin mielipide, se on jo moneen kertaan jauhautunut tohjoksi tässä kovassa kulutuksessa. Osaan yhtä hyvin perustella kannan, miksi velkoja täytyy edelleen … Jatka artikkeliin LUHANKA ON IN

RUUNAAN SUUNNALLA

Jouduttiin todistamaan idiotismin huippua Sammy Babitzinin kuolinsillalla, kun kaksi moottoripyöräilijää pyyhkäisi ohitsemme lähemmäs kaksisataa lasissa.  Itä-Suomessa kun pyörii, joutuu melkein auomaattisesti jossain vaiheessa Joensuuhun. Ei se huono asia olekaan, sillä kaupunki joen suussa on aina kiehtova asia luontoihmisen kannalta. Kun kaupungin sydämessä ja keskellä Pielisjokea vielä sijaitsee kaunis Ilosaari, niin mitäpä VHM enempää voisi toivoa? No ehkä sitä, että viereisessä Niskasaaressa oleva Joensuun vanhin kivirakennus Pielisjoen linna muutettaisiin ylelliseksi Ilotaloksi. Nythän se on täysin arvoaan vastaamattomassa käytössä jonkun Pohjois-Karjalan maakuntaliiton majapaikkana. Jos ei satu olemaan maakuntajohtajan hyvä kaveri, joutuu etsimään majoitusta jostain muualta kuin linnan kolmannessa kerroksessa sijaitsevasta edustushuoneistosta. Ja … Jatka artikkeliin RUUNAAN SUUNNALLA

KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle

Olen varmaan tullut ennenkin mainostaneeksi kevään autuutta. Luontoapinan näkökulmasta se on elämän parasta aikaa – olen toki kuullut, että joissakin apinoissa se saattaa herättää muunkinlaisia tunteita. Elämä ja mahla virtaavat kuolleen talven jälkeen. Linnut suorastaan valtaavat apinametsän musiikillaan. Huippuhetket sattuvat aika hyvin siihen väliin, kun lumet ovat sulaneet, mutta lehdet eivät ole vielä puihin puhjenneet. Se aika on siis juuri nyt, suunnilleen neljä viikkoa sitä kestää. Liikkuminen on helppoa ja näkyvyys moninkertainen kesän vehreyteen verrattuna. Puolet näistä huippuviikoista on aikaa, jolloin jäät ovat vielä järvissä. Silloin vesilinnut ovat jollakin tapaa hallinnassa, koska ne kerääntyvät erilaisiin sulapaikkoihin. Tässä ajassa on jotain … Jatka artikkeliin KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle

KYLÄTEILLÄ – osa 1. Puutikkala

Kesä on matkailun aikaa. Jotkut lentävät kuovinaaraiden kera etelään, toiset sompailevat kotimaassa tai jopa Jäämeren rannoilla. Tällä kertaa pysytään pienissä maisemissa. Ei ajella moottoriteillä eikä vierailla puuhamaissa tai kesätapahtumissa. Moottoritiet tuhoavat apinoiden luonto- ja aikasuhteen. Matka ei ole sinänsä enää merkityksellinen, vaan mahdollisimman nopea pääsy päämäärään – hintaa miettimättä. Kaipa tämä elämäntapa tiivistyy sanontaan aika on rahaa. Kun raha on ainoa konsultti, seurauksena on kiire – vaikkei kukaan itse asiassa tiedä mihin kaikilla on niin kauhea hoppu. Toisaalta on tietysti hyvä, että moottoriteitä on olemassa. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki autoilijat tunkisivat itsensä pikkuteille maisemia, luonnonrauhaa ja maalaiselämää ihastelemaan. … Jatka artikkeliin KYLÄTEILLÄ – osa 1. Puutikkala