TYÖ, TYÖ, TYÖ

Tuli taas kuunneltua radiota. Ehkä pitäisi vain keskittyä toukkien kaiveluun pesäpuun kuoren alta, niin ei tarvitsisi provosoitua. Olisi ihan sama, syyllistyisikö valtakunnallinen media milloin minkinlaiseen propagandaan ja yksipuolisen aivotyöskentelyn tulosten esittelyyn. Simpanssiaivojen näkökulmasta kun suurin osa median maailmanselityksistä tuntuu periytyvän jostakin ennustajaeukkojen, kahvinporojen ja tarotkorttien ihanasta sekamelskasta. Tämänkertainen v***tus aiheutui Kaapin paikka -ohjelmasta, jota oli melkein pakko kuunnella riu’ulla istuessa, sillä kaukosäädinkään ei sattunut istuntoon mukaan. Tämä ohjelmasarjahan on omistautunut esittelemään erään f-alkuisen ismin maailmanselitystä samaan tapaan kuin Näin Naapurissa -ohjelma [1] kommunismin ihanuutta vuosina 1975 -1985, noilla kultaisilla Neuvostoajoilla. Ehkä tämä pitäisikin ottaa vain nostalgian kannalta, sillä jo tuolloin … Jatka artikkeliin TYÖ, TYÖ, TYÖ

SUHDEHÄIRIKÖINTIÄ

Apinalla olisi paljonkin sanottavaa lähisuhdeväkivallasta ja väkivallasta ylipäätään, mutta ei nyt tällä kertaa jaksa ruveta semmoiseen urakkaan. Otan vain yhden pienen pienen siivun ihmeteltäväksi, kun se sattui iskemään tajuntaan keskellä eilistä apinalauman syysillanviettoa. Oivallisena apuna inspiroinnissa oli lauantainen Oikeutta ihmisille! -radiopläjäys, jossa Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Jussi Förbom haluaa kertoa kaikille apinoille, että Suomi loukkaa ihmisoikeuksia. Kuten jo aiemmin olen todistanut, tämä tarkoittaa nykyisessä femimediassa sitä, että Suomi loukkaa naaraiden oikeuksia. Uroksethan on ulkoistettu epämääräisiksi eläimiksi tai parhaassa tapauksessa sioiksi. Tällä kertaa ohjelmassa keskusteli kolme feministiä, joista yksi oli kerrassaan professori, Suvi Ronkainen. Aiheena oli lähisuhdeväkivalta. Siksi ei kai olekaan … Jatka artikkeliin SUHDEHÄIRIKÖINTIÄ

PÄÄSKYSESTÄ EI PÄIVÄÄKÄÄN

Kesä on jo hyvää vauhtia menossa kohti loppuaan. Kaikki apinan kesän merkeiksi mieltämät lintulajit ovat saapuneet. Käet ovat kukkuneet pitkään, pajulinnut vielä pidempään. Kirjosieppo, lehtokerttu ja punavarpunen ovat apinareviirin tyyppilintuja. Monena vuonna apina ehti tottua myös satakielen saapumiseen, ja sitä tässä on tänäkin vuonna odoteltu – mutta turhaan. Mikä lie laulumestarin nitistänyt? Muutenkin satakielet tuntuvat olevan menossa alamäkeä. Tänä vuonna apinareviiriltä on löydetty seitsemän laulajaa, kun niitä viime vuonna oli kymmenen ja toissavuonna peräti 35. Joka tapauksessa yöt ovat nyt tylsiä eikä satakielilöylyistäkään ole päässyt nauttimaan. Apina jo ehti tottua niihin alkukesäisiin puolenyön saunomisiin, jolloin lauteille kuului ulkoa ihanan rentouttava … Jatka artikkeliin PÄÄSKYSESTÄ EI PÄIVÄÄKÄÄN

JOHTAVIA AIVOJA

Pari viimeistä uutispäivää eivät olennaisesti eroa muista päivistä. Silti ne tarjoavat mielenkiintoisia näköaloja nyt niin pinnalla olevaan ja EU:n toimintaan asti porautuneeseen muoti-ilmiöön. Jos olet allerginen tasa-arvopropagandalle, verenpaineesi kannalta saattaa olla parempi jättää tämä lukematta ja keskittyä vaikkapa miettimään, miten sitä suuresti himoitsemaasi naapurin rouvaa pääsisi panemaan. Näin ainakin siinä tapauksessa, että kuvittelet olevasi edes hitusen verran alfauros. Ja kukapa normaaleilla urosaivoilla varustettu ei kuvittelisi. Sitten ovat ne ihan oikeat alfaurokset ja heidän päänahkansa metsästykseen erikoistuneet naarasyksilöt, joista eilinen media kertoi. Kansanedustaja Kanki-Kaikkonen on kuulema todennut olevansa pelimies, mikä ei tietysti biologiaa ymmärtävälle ole mikään uutinen. Se, että omassa sängyssä … Jatka artikkeliin JOHTAVIA AIVOJA

MOYO MOYO

Presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari patisti suomalaisia päättäjiä vastikään nostamaan kehitysavun määrän YK:n määrittelemälle 0.7 prosentin tavoitetasolle [1]. Tällaiseen puheeseen ei tarvita kovin suurta innovatiivisuutta eikä asiaan paneutumista. Peesataan vain mitä joku on joskus jossakin hieman epäonnisen biletysillan jälkeen päättänyt. Suurempaa avarakatseisuutta Ahtisaari olisi osoittanut, jos hän olisi vaatinut kehitysavun lopettamista viiden vuoden kuluessa, niin kuin Afrikan kehitykselle parasta olisi. Jos ette usko apinaa – ja miksi uskoisittekaan – voisitte sentään uskoa erästä Naista, joka siis on todistettavasti ihminen. Dambisa Moyo on kirjoittanut kirjan Dead Aid: Why aid is not working and how there is another way for … Jatka artikkeliin MOYO MOYO

KUN SÄ KUULET KUOVIN

Mikäpä voisi olla ihanampaa kuin kevään alituinen muodonvaihdos ja viherryksen ihme. Apinametsässä jälkimmäistä saa vielä odottaa, mutta vuoden kohokohta tapahtui tänään. Peippokoiras lauleskeli rinta pystyssä kolme säettä. Sitten puhti loppui. Mutta hyvä näinkin. Viisi päivää se oli aikaisemmassa, kuin laskennallisesti olisi ollut tarvis. Apinametsän yli lenteli tänään myös kurkia ja joutsenia. Edelliset olivat varhaisia tunnustelijoita, mutta joutsenia kuuluu olevan melkein joka paikassa. Kuovikin on jo saapunut lähiseuduille, mutta ei vielä apinasuolle. Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. Näin opasti vanha kansa ja mitäpä siihenkään on muuta sanomista kuin että oikeassa olivat. Tämä ei tietysti koske pilkkijöitä, joilla … Jatka artikkeliin KUN SÄ KUULET KUOVIN

KOULUTERRORISMI

Viime vuonna Suomen pysäytti Jokela, tänä vuonna Kauhajoki. Mikä pysäyttää meidät ensi vuonna? Suruliputus heijasti kansakunnan tuntoja ja yritti edes hieman lohduttaa terroristin uhreiksi tavalla tai toisella joutuneita. Samalla se yleisellä tasolla kertoo tunteiden rajoittumisesta omaan laumaan. Kansakunta yrittää olla nykyajan laumamme. Se tarkoittaa myös sitä, että muiden laumojen tragediat koskettavat meitä sitä vähemmän, mitä kauempana ne sijaitsevat. Kerrankin Suomi oli kansainvälisten uutisten pääaiheena. Kunnia ei ole mairitteleva, kun kaikelle maailmalle kerrotaan, että maassamme on kolmanneksi eniten aseita asukaslukuun suhteutettuna – siis koko maailmassa. Tästä taitaa nyt tulla aika pitkä juttu. Koettakaa kestää. Aihekin tosin on sen arvoinen. Mutta valitettavasti tätäkään … Jatka artikkeliin KOULUTERRORISMI