KESÄN KOHOKOHTIA: Kaskinen

Ihana Krista Siegfrids on kotoisin Kaskisista. Tuo Pohjanmeren Helmi on ollut minulle pelkkä utuinen kirjainyhdistelmä viime kesään saakka. Yksi harvoista kesän aurinkoisista päivistä sattui juuri Kaskisissa käynnin kunniaksi. Kaupunki iski tajuntaan kuin Krista konsanaan. Aurinkoa lienee osin kiittäminen siitä mielettömästä kokemuksesta, jonka tämä Suomen pienin kaupunki tarjosi. Toisaalta, olen ihan lätkässä vanhoihin puutaloihin ja täällähän sellaisia piisaa! Vain pari kolme rumaa kaksikerroksista betonirumilusta yritti pilata maisemaa. Kaupungilla siis saattoi ihailla hengästyttävän kauniita rakennuksia. Kalarannan museoalue tuulimyllyineen oli kuin postikortista. Hiihtäjälegenda Arto Koiviston luotsaama Sininen Hetki tarjosi erinomaista palvelua ja maukasta purtavaa meren äärellä. Urheiluentällä potkittiin paikallista jalkapalloa. Täydellinen päivä. Kaskinen … Jatka artikkeliin KESÄN KOHOKOHTIA: Kaskinen

KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle

Olen varmaan tullut ennenkin mainostaneeksi kevään autuutta. Luontoapinan näkökulmasta se on elämän parasta aikaa – olen toki kuullut, että joissakin apinoissa se saattaa herättää muunkinlaisia tunteita. Elämä ja mahla virtaavat kuolleen talven jälkeen. Linnut suorastaan valtaavat apinametsän musiikillaan. Huippuhetket sattuvat aika hyvin siihen väliin, kun lumet ovat sulaneet, mutta lehdet eivät ole vielä puihin puhjenneet. Se aika on siis juuri nyt, suunnilleen neljä viikkoa sitä kestää. Liikkuminen on helppoa ja näkyvyys moninkertainen kesän vehreyteen verrattuna. Puolet näistä huippuviikoista on aikaa, jolloin jäät ovat vielä järvissä. Silloin vesilinnut ovat jollakin tapaa hallinnassa, koska ne kerääntyvät erilaisiin sulapaikkoihin. Tässä ajassa on jotain … Jatka artikkeliin KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle