KESÄN KOHOKOHTIA: Tikusta asiaa

Kävin reilu viikko sitten katsomassa kesäteatteriesityksen Piukat paikat, jota tähdittää Sugarin roolissa ihaNainen Maria Lund. Se oli, jos mahdollista, edellisvuosiakin loistavampi ja hauskempi elämys. Kannattaa mennä katsomaan, vielä on viikko aikaa! Siitäkin kirjoitan kunhan ehdin. Tällä kertaa kuitenkin muistelemme Mariaa viimekesäisenä Kaisa Karhuttarena. Jaa että tällainenkin urosapina kuin Algoth Tietäväinen on Suomessa joskus elellyt… Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, mutta Algoth kuitenkin vaihtoi nimensä Algot Untolaksi. Joku voisi ihmetellä, että oliko se nyt Tietäväistä parempi vaihtoehto. Hän kuitenkin valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1891. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän rupesi kirjailijaksi toimittuaan sitä ennen paitsi opettajana, myös puutavarakauppiaana Pietarissa, vallankumoustaistelijana, suomalaisen puolueen (kokoomuksen … Jatka artikkeliin KESÄN KOHOKOHTIA: Tikusta asiaa

KESÄN KOHOKOHTIA: Harri Tapper

Hiljaisena mies metsään menee ja mykkänä sieltä palaa. – Harri Tapper Aamuyöllä oli satanut, mutta kymmenen aikaan helleraja jo paukkui. Oli kesä kolme vuotta sitten. Aamupalan jälkeen suuntasimme suosikkinaaraani kanssa Saarijärvelle. Oli kesän viimeinen mahdollisuus käydä Juholassa, joka on Tapperin taiteilijaveljesten kotitalo. Se siirtyi parikymmentä vuotta sitten Saarijärven kaupungille. Samoihin aikoihin perustettiin Tapperien Taideseura. Meillä kävi melkoinen tuuri, sillä Juholan portailla oli vastassa itse Harri Tapper, armoitettu kirjailija ja sanankäyttäjä. Vaimonsa keitti meille kahvit viimeisen päivän kunniaksi, eivätkä he huolineet edes pääsymaksua periä. Muita turisteja ei näkynyt, eikä niitä ilmestynyt koko vierailumme aikana, joten Harri uhrasi meille puolitoista tuntia elämästään! … Jatka artikkeliin KESÄN KOHOKOHTIA: Harri Tapper

KESÄN KOHOKOHTIA: Kaskinen

Ihana Krista Siegfrids on kotoisin Kaskisista. Tuo Pohjanmeren Helmi on ollut minulle pelkkä utuinen kirjainyhdistelmä viime kesään saakka. Yksi harvoista kesän aurinkoisista päivistä sattui juuri Kaskisissa käynnin kunniaksi. Kaupunki iski tajuntaan kuin Krista konsanaan. Aurinkoa lienee osin kiittäminen siitä mielettömästä kokemuksesta, jonka tämä Suomen pienin kaupunki tarjosi. Toisaalta, olen ihan lätkässä vanhoihin puutaloihin ja täällähän sellaisia piisaa! Vain pari kolme rumaa kaksikerroksista betonirumilusta yritti pilata maisemaa. Kaupungilla siis saattoi ihailla hengästyttävän kauniita rakennuksia. Kalarannan museoalue tuulimyllyineen oli kuin postikortista. Hiihtäjälegenda Arto Koiviston luotsaama Sininen Hetki tarjosi erinomaista palvelua ja maukasta purtavaa meren äärellä. Urheiluentällä potkittiin paikallista jalkapalloa. Täydellinen päivä. Kaskinen … Jatka artikkeliin KESÄN KOHOKOHTIA: Kaskinen