ORTODOKSIFEMINISMIN JÄLJET

Apinametsässä taisi eilen olla vuoden viimeinen kevätpäivä. Ennustajat lupasivat sadetta, mutta saimme lämpimän ja auringonloisteisen sään – ja linnut pitivät konserttia! Kuulosti lähes keväältä, kun rastasparvi pani ilmoille parasta elämäniloaan. Välillä joukkoon liittyi vierailevia tähtiä, kuten vihervarpusia, tiaisia ja harakoita. Aivan ilmeisesti ne kaikki nauttivat luonnon kauneudesta meidän apinoiden tavoin. Ainoa ero kevääseen oli siinä, etteivät vajaalehtiset koivut olleet vaaleanvihreitä, vaan keltaisia. Linnut jaksoivat jatkaa pulinaansa vielä tänäänkin – ja peruna rupesi kukkimaan uudelleen. Jokohan olisi aika kuokalle? Olen jo odotellutkin, milloin tutkijat alkavat selvittää tasa-arvohöpötyksen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja hintaa – siis oikeasti eikä vain alan uskovaisten keskinäisten kerhojen puhdetöinä. … Jatka artikkeliin ORTODOKSIFEMINISMIN JÄLJET

SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA

Sirittäjä on saapunut apinametsään. Niin myös haarapääsky, kirjosieppo ja punavarpunen. Sirittäjä on ainakin omalla reviirilläni runsastunut huomattavasti 40 vuoden takaisiin aikoihin verrattuna. Haarapääskylle on käynyt päinvastoin. Kummanko laulua mieluummin kuuntelisit? Tänään oli vihdoin säiden puolesta sellainen kevätaamu kuin pitääkin. En saanut enää aamuviiden jälkeen unta, joten lähdin suosikkinaaraani kyydillä arvauskeskukseen verikokeisiin. Muuten olisin mennyt sinne vasta lähempänä puoltapäivää. Saihan siinä palkkioksi lintujen laulut, mutta muuten ajankohta oli huono valinta. Hieman pelkäsinkin, että aamuvarhaisella sinne kaikki muutkin änkeävät ja niinpä vuoroaan sai odottaa melkein kolme varttia. Kun olisi mennyt kolme tuntia myöhemmin, olisi selvinnyt kymmenellä minuutilla tai olisi päässyt suoraan sisään … Jatka artikkeliin SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA

PASKA PÄIVÄ

Maanantaina taisi olla jokin kansainvälinen naistenpäivä. Sen kunniaksi apinakolossa järjestyi oikein näyttävä paskailotulitus. Enkä tarkoita nyt mitään virtuaalihömppää vaan käsinkosketeltavaa ja kaikin aistein havaittavaa, perinteistä patriarkaattista todellisuutta. Varmaan joku feministijumalista oli langettanut fatvan niskaani, kun esitin aikaisemmin pientä kritiikkiä tätä psykososiaalista manipulointia ja poliittista aivopesupäivää vastaan. Mutta kuten tavallista, feministinen hyökkäys koitui tässäkin tapauksessa kohteensa lisäksi – ja erityisesti – oikeiden naaraiden vahingoksi. Suosikkinaaraani joutui siivoushommiin, kun itse pääsin sairaalan päivystysosastolle tiputukseen yhdeksi yöksi. Eilinen lila tulppaaniasetelma oli vain pieni korvaus hänen olemassaolonsa ihanuudesta. Hyvin näytti kukkakaupassa vielä olevan valikoimaa, maanantai ei siis hyllyjä tyhjentänyt ja hyvä niin. Suomalaiset eivät … Jatka artikkeliin PASKA PÄIVÄ

ARJEN TASA-ARVOA – osa 1

Edellisessä kirjoituksessani tulin maininneeksi mahdollisuuksien ja todennäköisyyksien erilaiset maailmat. Otetaan tästä nyt vaikka yksi esimerkki. Sairastut vakavaan tautiin, josta kaikki eivät parhaallakaan hoidolla selviä hengissä. Lääkäri voi kertoa Sinulle, jos tahdot, mikä on todennäköisyys sille, että olet hengissä esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Jos hoitomenetelmät pysyvät samoina, prosentti ei muutu miksikään. Mutta Sinulla on tietysti mahdollisuus yksilönä periaatteessa millaiseen prosenttiin tahansa. Jos olet optimisti, haluat uskoa, että prosenttisi on sata. Voit suhtautumisellasi ehkä parantaa mahdollisuuksiasi, mutta lopullinen tulos ei kuitenkaan ole sen paremmin Sinun kuin lääkärinkään päätettävissä. Joku tietysti sanoo, että jumala päättää. Kun tietoa ei ollut, jumalat olivat jopa ihan hyvä … Jatka artikkeliin ARJEN TASA-ARVOA – osa 1