HUIPPUALFA RAUNO ALATALO

Olen aiemminkin tainnut mainita, että kapitalismi ja feminismi ovat sukulaisuskontoja. Pääministeri Katainen sen jälleen kerran todisti liittyessään Tukholmassa äiti- ja lapsivihamieliseen rintamaan. Olisiko jo vallankumouksen aika? Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, kun Jyväskylän yliopiston saloissa liehuivat liput puolitangossa eilen tiistaina; akatemiaprofessori Rauno Alatalo oli kuollut perjantaina vain 60 -vuotiaana. Taas Suomi menetti kansainvälisen tason huipputiedemiehen aivan liian varhain! Alatalo oli Oulun kasvatteja kuten kaksi vuotta sitten, ennenaikaisesti hänkin, kuollut huippututkija Leena Palotie. He olivat jopa molemmat syntyneet samana vuonna (1952). Oulun yliopisto on tuottanut suomalaiseen tiedemaailmaan runsaasti nimekkäitä tutkijoita. Liekö Alatalon kurssitovereita, mutta samaa ”sarjaa” kumminkin, on Turun yliopiston ekologian professori … Jatka artikkeliin HUIPPUALFA RAUNO ALATALO

PITKÄNOKKIA

Hesari teki virheen. Se kertoi, että Afganistanissa on kivitetty sekä mies että nainen. Tähän astihan meille on välitetty vain viestiä, että pelkästään naisia kivitetään. Jospa joskus saisimme lukea sellaisenkin tajuntaa räjäyttävän uutisen, että ”mies kivitettiin kuoliaaksi”. Syksyllä kun aloitin lintujen talviruokinnan, päällimmäiseksi jäi havainto tuhlauksesta. Ensimmäiset talitiaiset tulivat ja levittivät pähkinät pitkin terassia. Ehkä joka kymmenes pähkinä kelpasi nokittavaksi, loput lapioitiin ”roskiin”. Onneksi löytyi toisia lintuja, jotka niitä sitten kävivät popsimassa – hiirten lisäksi. Tuli vaan mieleen, että eikös omastakin ravintotuotannostamme suurin piirtein puolet mene kaatopaikalle tai muuten vaan turmioon. Eipä ole suurtakaan ”kehitystä” tapahtunut. Toinen seikka, joka kiinnitti huomiota … Jatka artikkeliin PITKÄNOKKIA

SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA

Sirittäjä on saapunut apinametsään. Niin myös haarapääsky, kirjosieppo ja punavarpunen. Sirittäjä on ainakin omalla reviirilläni runsastunut huomattavasti 40 vuoden takaisiin aikoihin verrattuna. Haarapääskylle on käynyt päinvastoin. Kummanko laulua mieluummin kuuntelisit? Tänään oli vihdoin säiden puolesta sellainen kevätaamu kuin pitääkin. En saanut enää aamuviiden jälkeen unta, joten lähdin suosikkinaaraani kyydillä arvauskeskukseen verikokeisiin. Muuten olisin mennyt sinne vasta lähempänä puoltapäivää. Saihan siinä palkkioksi lintujen laulut, mutta muuten ajankohta oli huono valinta. Hieman pelkäsinkin, että aamuvarhaisella sinne kaikki muutkin änkeävät ja niinpä vuoroaan sai odottaa melkein kolme varttia. Kun olisi mennyt kolme tuntia myöhemmin, olisi selvinnyt kymmenellä minuutilla tai olisi päässyt suoraan sisään … Jatka artikkeliin SIRITTÄVIÄ AJATUKSIA

KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle

Olen varmaan tullut ennenkin mainostaneeksi kevään autuutta. Luontoapinan näkökulmasta se on elämän parasta aikaa – olen toki kuullut, että joissakin apinoissa se saattaa herättää muunkinlaisia tunteita. Elämä ja mahla virtaavat kuolleen talven jälkeen. Linnut suorastaan valtaavat apinametsän musiikillaan. Huippuhetket sattuvat aika hyvin siihen väliin, kun lumet ovat sulaneet, mutta lehdet eivät ole vielä puihin puhjenneet. Se aika on siis juuri nyt, suunnilleen neljä viikkoa sitä kestää. Liikkuminen on helppoa ja näkyvyys moninkertainen kesän vehreyteen verrattuna. Puolet näistä huippuviikoista on aikaa, jolloin jäät ovat vielä järvissä. Silloin vesilinnut ovat jollakin tapaa hallinnassa, koska ne kerääntyvät erilaisiin sulapaikkoihin. Tässä ajassa on jotain … Jatka artikkeliin KYLÄTEILLÄ – osa 2. Virroilta Orivedelle

VIIKON KUVA: Tinttitanssija

Tämä kuva vaatii pienen selityksen. Se on otettu terassioven lasin läpi – kuten alareunan läiskästä näkyy, ikkunanpesuun ei ole vielä löytynyt aikaa. Tämä sinitiainen on nyt parin kolmen viikon ajan ottanut tavakseen istua pitkin päivää ovenkahvalla, josta se tekee puolen metrin korkuisia pyrähdyksiä ylös tai alas ikkunanreunalle. ”Tanssia” jatkuu muutaman minuutin. Näitä näytöksiä on päivän mittaan lukemattomia. Viime päivinä tintti on repinyt juuttiamppelista jouhia ja tullut nokka täynnänsä esittelemään niitä ovenkahvalle. Aivan ilmeistä pesänrakennusta siis meneillään. Orren suosio näkyy siinä, että sen alapuolelle on kertynyt jo melkoinen ulosteläjä. Suosikkinaaraani arveleekin, että kahva on sen riukuvessa. Toinen selitys voisi olla, että … Jatka artikkeliin VIIKON KUVA: Tinttitanssija

JOTAIN ARKEA

Tänään oli melkein tavallinen kevätpäivä. Paitsi että apinan piti käydä maalikylillä sen sijaan, että olisi mennyt kiikareiden kanssa läheisen joen suistoalueen sulassa köllötteleviä joutsenia, lokkeja, telkkiä ja sinisorsia tiirailemaan. Kevätsulilla on jokin oma tuoksunsa, jota ei löydy mistään muualta. Parhaimmillaan sitä vielä maustaa tervan miehekäs aromi – enpä ole koskaan nähnyt naarasapinaa venettä tervaamassa. Bussipysäkille kävelyä onneksi tahdittivat peipposten iloiset säkeet. Niitä on jo melkein jokaisessa apinametsän nurkassa. Kevät tuntuu nyt etenevän kohisten, sillä ensimmäinen peippo saapui maisemiin vasta viime perjantaina. Tänä aamuna myös punarintoja tuntui olevan siellä sun täällä. Koiraslinnuilla onkin nyt näytön paikka. Ellei laulu vakuuta naaraita, omat … Jatka artikkeliin JOTAIN ARKEA