VENÄLÄISNUKET

Kelly (Reilly) lienee luonnollisin, sitoutunein ja vaikuttavin näyttelijätär, jonka kanssa olen työskennellyt. – Terry Johnson Mahtaako yhdellekään muulle apinalle käydä niin, että kun pitäisi kiivetä illalla yöpuuhun ja menee sulkemaan itsekseen paasannutta (huono tapa, tiedän) näköradiota, niin jostain kumman syystä siinä tulee selanneeksi kaikki kanavat läpi. Ja sitten siihen saattaa jumittua tunniksi seuraamaan ohjelmaa, joka on alkanut jo aikoja sitten. Eihän siinä ole järjen häivää. Onneksi tällaisia koukuttavia ohjelmia tulee Ylen harvoin. Perjantai-iltana kävi näin nolosti. Teemalla pyörähteli leffa, jossa puhuttiin ranskaa, mikä jo on melko varma ansa apinametsässä. Toinen on tietysti se, jos tarjolla on symmetrisiä naarasapinoita. Tällä kertaa … Jatka artikkeliin VENÄLÄISNUKET

SAAMAMIES JUHANI AHO

Tänään oli kummallinen päivä. Apinapolulle lähtiessä lajitovereita näkyi enemmän kuin koskaan. Joka puolella tuntui pyörivän eri-ikäisiä apinoita koirien ja lastenvaunujen seassa. Häkellyin niin, etten ymmärtänyt heitä edes laskea, mutta pitkälti toistakymmentä arvelen. Puolen tunnin kuluttua samoilla sijoilla leikki vain kaksi urospentua, mäkeä olivat pulkalla laskemassa. Aivan erityinen vuosi päättyi noin viikko sitten sitten. Tavallisen normiapinan aivoituksiin se ei silti tainnut kovin syvällisesti porautua. Monelle ehkäpä ainoa kosketus juhlavuoteen on ollut radiosarja Välskärin kertomuksia, josta olemme Esko Salervon loistavalla luentataidolla saaneet nauttia koko viime vuoden. Areenassa on kuunneltavana jo 272. osa. Teoksen suomensi aikoinaan suurmiehemme Juhani Aho, joka sukuineen on jäänyt … Jatka artikkeliin SAAMAMIES JUHANI AHO

KUMMA PÄIVÄ

Tänään oli outo päivä. Toisaalta on aivan tavallinen talvisunnuntai. Ehkä tämä juttu todistaa, että jutun voi kirjoittaa, vaikkei olisi mitään asiaakaan. Oikeastaan tässä olisi monta eri aihetta työn alla eikä niitä kaikkia saa edes valmiiksi ennen kuin ne vanhentuvat – ja silti on helpompi väsätä tällainen ihan joutava luritus. Kai tämä on jotain itseterapiaa? Vähän sama asia kuin toiset katsovat televisiosta mieluummin BB-talon hassutuksia kuin dokumentteja maailman hädästä. Terapia on päivän sana. Kohta puolet kansasta käy terapiassa ja toinen puolikas terapoi. Ei kannata ihmetellä, mihin ne kaikki verovarat katoavat. Eikä kannata ihmetellä sitäkään, miksi istunnoista on niin vähän apua maailman … Jatka artikkeliin KUMMA PÄIVÄ

PICCU JOULUJA

Laupeuden ammattilainen Heikki Hursti järjesti jälleen kerran joulujuhlan köyhille ja unohdetuille. Hän tarjosi kansalle sitä, mihin poliitikot eivät pysty. Vieraiksi sentään olivat ehtineet mainospellet neljästä puolueesta sekä tasavallan presidentti. Ihan hyvä, että Tarja Halonen ja puolisonsa Pentti Arajärvi tällaiseen tapahtumaan osallistuvat. Mutta mutta. Miten se kääntyikin niin päin, että köyhät ja unohdetut lahjoivat presidenttiä onnittelulaulujen säestyksellä? Ikään kuin eräässä pohjoiskorealaisessa maankolkassa ikään… Sillä olisihan se voinut voinut mennä niinkin, että presidentti olisi laulanut syrjäytetyille ja kerrankin ollut olematta presidenttiä. Siis vain tavallinen naaras muiden joukossa ja säästänyt mediahypen sitten erilliseen tilaisuuteen, jossa olisi jyrähtänyt. Jyrähtänyt päättäjien päättömyyttä, kun eivät osaa … Jatka artikkeliin PICCU JOULUJA

LAHJAIDEA KUVISTA

Viime vuonna apina teki eräille apinalauman jäsenille joululahjaksi seinäkalenterit. Tai siis teetätti omista kuvista. Voisihan sen toki askarrella ihan alusta asti itsekin. Siitä vaan kartonkikauppaan ja sitten saksimaan, piirtämään ja lopuksi itse tulostettu kuva johonkin kulmaan veikeästi Kallelleen. Lopputulos olisi ainakin persoonallinen ja ehkä jollakin tapaa ekolooginenkin. Apina ei taida kuitenkaan olla näin luova persoona, joten pakko oli tutustua kaupallisiin palveluntarjoajiin. Palvelujen osto kun on kuulema myös ympäristöystävällistä lamantorjuntaa, sanovat poliitikot. Mutta, mutta. Eipä netistä löytynyt yhtään tyydyttävää palvelijaa, joka olisi pystynyt vakuuttamaan työnsä laadusta ja antamaan riittävät tiedot päätöksen pohjaksi. Silloin tuli jopa mieleen, että pitääkö tässä perustaa oma … Jatka artikkeliin LAHJAIDEA KUVISTA

Invavessaranking: PARIISI, CDG LENTOASEMA ***

Charles de Gaulle on Euroopan toiseksi vilkkain lentokenttä. Kakkosterminaalin Finnairin tuloaulassa ollut invavessa ei paljon poikennut suomalaisista serkuistaan. Tähdet tulivat erityisestä siisteydestä ja yhdestä vaatekoukusta sekä kohtuullisen kokoisesta roskiksesta. Siisteyteen siellä oli kiinnitetty huomiota myös siten, että seinällä oli automaatti, josta sai istuinsuojan pöntön suojaksi. Vessanpönttö oli ranskalaiseen tapaan kiinnitetty seinään, mikä tietysti helpottaa siivoamista. Erikoista oli turvapuhelin. Sen toimivuutta ei tullut kuitenkaan testattua. Odotusarvo oli, että sieltä olisi kuulunut vain apinalle outoa (toki kaunista) ranskan mongerrusta. Mutta saatan olla väärässäkin, oltiinhan sentään lentoasemalla. Sisustus oli kokonaisuudessaan ihan tyylikäs, mutta ei kuitenkaan viihtyisäksi asti. Tyylikäs peili, automaattihana ja pesuainehana. Istuinsuoja-automaatti … Jatka artikkeliin Invavessaranking: PARIISI, CDG LENTOASEMA ***

PARIISIN PÄIVÄ

Paljon valitetaan siitä, etteivät ranskalaiset suostu puhumaan englantia. Itse en tällaiseen asenteeseen törmännyt, ainakaan tietoisesti. Monessa paikassa sai hyvää palvelua englanniksi, kuten edellisessä jutussa mainitsemassani ravintolassa. Toisaalta oli paikkoja, joissa englantia ei osattu, vaikka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt. Jopa lentokentän juna-aseman naispuolinen opas oli kielitaidoton. Sellainen kuva syntyi, että etenkin nuoret miehet halusivat palvella englanniksi. Mikä naisia sitten vaivasi, jäi epäselväksi. Erään rättikaupan nuorelta kaunottarelta ei löytynyt edes sanoja no men, vaan hänen piti kutsua paikalle mieskollegansa. Suomalaiselle tuottavuuskonsultille Ranska olisi paratiisi. Löysää työväkeä tuntui olevan vähän joka puolella. Suomalaisten tuottavuushysteerikkojen kriteereillä arvioituna Ranskan pitäisi olla konkurssissa, mutta ei … Jatka artikkeliin PARIISIN PÄIVÄ